Löysin viikonloppuna mekon ja lakin yo-juhliin, ja sain aikaiseksi varata parturin ja valokuvaajan. Enää pitäisi kengät ja koru metsästää.

Onnistuin tulemaan kipeäksi, olen nyt melkein viikon ollut toipilaana. Telkkaria on tullut tuijoteltua vähän liiankin kanssa, eikä pääsykokeisiin ole tullut luettua kovin mainittavasti. Onneksi poikakaveri on käynyt piristämässä.

On muuten tuskaisen vaikeaa tuo asunnon hankkiminen! Katseltiin poikakaverin kanssa opiskelija-asuntoja, mutta hakemusta laittaessa pitäisi olla opiskelupaikka jo valmiina. Eipä sitä paljon kenelläkään abilla ole vielä tähän aikaan vuodesta tiedossa, mutta niin vain on ulkopaikkakunnilta tullut mieletön määrä hakemuksia. Jos siis asunnon haussa haluaa päästä pienellä vaivalla, hakemuksen teko jää heinäkuun loppupuolelle, kun opiskelijavalinnoista ilmoitellaan. Silloin jonot ovat tosin jo ehtineet kasvaa järjettömän pituisiksi. Arghh! Tokihan jonotussysteemi on reilumpi kuin ihan vapaa varailu, mutta tuntuu, että kaikki viis veisaavat opiskelupaikkavaatimuksesta hakemuksia jättäessä. Tupla-arghh!

Pääsykoestressiä ei helpota se, että jos en pääse opiskelemaan, mutta poikakaveri pääsee, emme voi muuttaa opiskelija-asuntoon, vaan kämppä pitää löytää yksityisiltä markkinoilta. Siinä onkin sitten astetta kovempi etsintätyö. Tripla-arghh!

Onneksi nyt on tullut kunnon kevät! Huomasin tässä, että ruoho vihertää jo melko lailla, ja aurinko lämmittää mittarinlukemat kahteenkymppiin. Ihanaa. :)

Mä olen kroonisesti matkakuumeinen. Kesäkuussa helpottaa, sillä lähden kaverin kanssa kolmeksi viikoksi reilaamaan!

Ensimmäisen kerran pääsin ulkomailleyläasteella (Ruotsin-laivaa ei lasketa!), kun vierailtiin saksanryhmän kanssa Berliinissä. Se oli ihan huippu kokemus: rakastuin kaupunkiin, ja kaikki uusi, lentäminenkin, oli mukavaa. Seuraava matka olikin puolentoista viikon interrail, jolloin ehdittiin kiertää muutama kaupunki Ranskassa ja Sveitsissä. Se oli mieletön reissu, siltä jäi päällimmäiseksi mieleen ajatus: uudestaan!

Olin viime kesän töissä orjapalkalla, mutta säästin kaiken tämän kesän reiliä varten. Oon niin ylpeä, että sain rahat itse kasaan. :) Olen odottanut kunnon interreilille pääsyä kaksi ja puoli vuotta, ja nyt vihdoin lukion loppumisen kunniaksi pääsen sen toteuttamaan. Matkareitti kulkee Italian, Ranskan ja Saksan kautta. Poikakaveria tulee varmasti ikävä, etenkin väsyneenä, kaveriin tuskastuneena tai eksyneenä ;), mutta olen päättänyt pitää ajatukset parhaani mukaan siinä maassa missä itse menen.

Olen nähnyt jo kolmena yönä unta reilaamisesta, pitäisi malttaa vielä pari kuukautta pysyä housuissani täällä Suomessa. Ennen sitä on kuitenkin niin paljon odotettavaa ja stressattavaa, että koko matkaa ei edes ehdi kunnolla ajatella: on pääsykokeisiin lukeminen, yo-juhlien valmistelut, lakkiaiset, pääsykokeet... Onneksi se kesäkuu kuitenkin sieltä hiljalleen lähestyy!

Viikonlopun yöretken saldo: pari tuntia unta jäätävän kylmässä yössä kipinävuorojen välissä, kaksi nokisenlikaista trangiaa pestäväksi kotona, upouuden vaelluskengän varren aiheuttama hiertymä vasemmassa jalassa, puutöistä kipeytyneitä lihaksia joka puolella. Toisaalta, yöllä oli jännä istua kipinävuorossa Otavan alla ja katsella notskin liekkien yli kirkkaan valkoista täysikuuta.

Eilen kävin kavereiden kanssa kahvittelemassa, ja vietin aikaa poikakaverin kanssa. Oli mukavaa. :)

Huomenna hyppään junaan ja puksuttelen kaveria morjestamaan ja shoppailemaan. Lineaarinen regressio kummittelee takaraivossa koko ajan, mutta olen hyvä vaimentamaan velvollisuuden kutsuvat kuiskaukset.

Ensi kertaan!

Lukio on suoritettu ja kirjoitukset ohi. Jännittää vähän, pysyykö tulokset samoina kuin alustavat arvioinnit. Alla on pitkän englannin L, ja kevään kirjoituksista olisi mahdollista saada L äikästä, ruotsista ja ranskasta. Psykologiasta tulee luultavasti E.

Aloitin pääsykokeisiin lukemisen joitakin päiviä viimeisten kirjoitusten jälkeen. Pyrin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa ja ranskaa. Tilastomatikkaa pitäisi kovasti opetella. Studentin t-jakauma, Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerroin, keskihajonnan keskivirhe... Olen kohta lukenut kirjan läpi, seuraavaksi pitäisi opetella asiat ja kaavat etu- ja takaperin - sekä laskea, laskea ja laskea. Kävin vain lyhyen matikan pakolliset kurssit, joten työtä on vähän enemmän kuin pitkän matikan lukeneilla hakijoilla. Hirvittää koko pääsykoe, haluan niin kovasti sisälle, eikä välivuosi kiinnosta. Toivotaan parasta.

Ihanaa, ettei enää tarvitse istua koulussa. Sinänsä harmi, sillä kavereita näkee nykyään harvoin. En ole aktiivisesti pitänyt yhteyttä moneenkaan, vaikka pitäisi kyllä. Moni tuntuu olevan töissä tai jossain muualla päin Suomea liesussa, ja pessimistinä ajattelen, että "ei niillä oo aikaa", joten ei tule kovin usein ketään pyydettyä mihinkään. Yhden kaverin kanssa tosin sovittiin tuplatreffit ensi viikoksi. Kivaa! :)

Huomenna pitäisi lähteä metsäilemään vartion yöretkelle. Olen siis vj (vähän yli-ikäinen, mutta minkäs teet, kun ei ole johtajia...), vedän tyttövartiota neljättä vuotta. Vielä tänään pitäisi kehitellä pieni ensiapukoulutustuokio ja kärrätä kaupasta muonat. Ja pakata rinkka. Ja hakea kololta laavut ja trangiat sun muut. Argh! Kiva mennä pitkästä aikaa ulos tulille nukkumaan - tai valvomaan, jos on kovin kova pakkanen ja huono tuuri. Toivottavasti ehdin tänään ajoissa nukkumaan, viime yö oli hieman lyhyenpuoleinen kun olin poikakaverin luona yötä.

Palailen asiaan, kun tulen sunnuntaina takaisin sivistyksen pariin ja naputteluetäisyydelle näppäimistöstä. :)